lauantai 9. kesäkuuta 2012

Vastakuoriutuneita tipuja

Alholaisen maatiaiskanan alle 12 h ikäisiä tipuja
Ensimmäiset konehaudotut tipumme kuoriutuivat tänä aamuna! Iltaan mennessä 27 munasta on kuoriutunut jo 10, mutta huomennakin kuoriutuvat ovat ihan aikataulussa, sillä normaali haudonta-aika on 20-21 vrk. 

Haudonta sujui vaivattomasti Octagon 20 Eco puoliautomaattisella hautomakoneella, mutta kosteuden nostaminen kuoriutumisen ajaksi oli haastavaa tai sitten kosteusmittarimme on viallinen. Yritimme nostaa kosteutta eilen, kun ensimmäiseen munaan ilmestyi reikä ja aukosta pilkisti nokka. Täytimme hautomakoneen molemmat vesialtaat ja laitoimme ohjeen mukaan kangaspaloja (ja talouspaperia) altaisiin roikkumaan. Sumuttelin jopa koneen sisäpuolta lämimällä vedellä, mutta silti kosteus ei noussut suositeltuun vähintään 65% vaan jäi alle 50%.  Emme keksineet enää muutakaan, joten toivoimme mittarin olevan rikki tai tipujen vain selviytyvän. 

Onneksi kävi hyvin, ja kuoriutumisessa ei ollut ongelmia, huh! Uuden mittarin hankinta taitaa olla paikallaan, vai onko muilla ollut samanlaisia ongelmia kyseisen hautomakoneen kanssa kosteuden noston suhteen? Nyt jännitetään, montako tipua vielä huomenna kuoriutuu.



perjantai 1. kesäkuuta 2012

Maatiaiskana Googlessa


Kirjoita Googleen maatiaiskana. Mitä löydät? Viisi ensimmäistä hakutulosta ovat Maatiainen ry, Wikipedia, MTT:n maatiaiskanan säilytysohjelma, Kotkot.net ja Munanetti. Vau, mikä viisikko! Näihin viiteen lähteeseen tutustumalla kuka tahansa pääsee sisälle maatiaiskanojen maailmaan, mutta poispääsyä en voi luvata.

Maatiainen ry:n sivuilla on hyvät ja ytimekkäät perusohjeet maatiaiskananpidolle. Yhdistyksen päämäärä on säilyttää alkuperäiset kotieläinrodut ja vanhat koriste- ja viljelykasvit sekä vaalia perinnemaisemia. Jäsenmaksulla saa Maatiainen-lehden 4 kertaa vuodessa ja voi osallistua toimintaan. Sivuilla mainitaan mm. maatiaiskanan kuuluminen EU:n alkuperäistuen piiriin, jolloin yli 20 kanasta on mahdollista saada EU-tukea. Summa ei päätä huimaa (koko parvesta n. 50-150€ vuodessa), mutta ajatus on tärkein.

Wikipediasta nappasin suomalaisen maatiaiskanan historiaa. Maatiaiskanan luultiin kuolleen sukupuuttoon 1960-luvulla, jolloin tuontirodut olivat parempituottoisina syrjäyttäneet kotimaiset kanat. Maatiaiskanoja löydettiin sittemmin yksittäisiltä ihmisiltä ja onneksi rotu ehdittiin pelastaa. Jos olisimme nykyään vain tuontirotujen varassa, nousisi kynnys ympärivuotisen kotitarvekanalan perustamiselle Suomen oloissa huomattavasti, sillä tuontirodut ovat vaativampia lämpötilan suhteen.

MTT:n maatiaiskanan suojeluohjelma perustettiin v. 1998. Sen tavoitteena on luoda säilyttäjien ja poikastuottajien verkosto ja pitää yllä tilastoja maatiaiskanoista. Säilytysohjelmaan liittyminen on ilmaista ja edellyttää säilyttäjien velvoitteisiin sitoutumista. Velvoitteisiin kuuluu kanoistaan raportoiminen vuosittain ja kanojen pitäminen vähintään neljä vuotta. Säilyttäjä pitää kanojaan lattiakanalassa, jossa on ulkoilumahdollisuus. Parvessa pyritään pitämään useita kukkoja ja kukkoja vaihtamaan säännöllisesti, jotta mahdollisimman monen kukon geenit siirtyvät eteenpäin.


Maatiaisrodut menetetään, mikäli yksittäiset ihmiset eivät säilytä niitä. Keitä nämä ihmiset ovat ja miksi he tekevät tätä? Eräs heistä on Kotkot.netin takana oleva Rovaniemeläinen maatiaiskanan säilyttäjä, jolta kymmenet uudet kanaharrastajat ovat saaneet kanansa. Molemmat omat kantani ovat häneltä lähtöisin myös. Hänen haastattelunsa julkaisen blogissani myöhemmin.

Maatiaiskana-aiheisista blogeista ja sivustoista kirjoitan muuten myös koosteen tulevaisuudessa, joten niitä voi vinkata minulle vaikka tuonne kommentteihin.


Munanetti on kaikkien siipikarjaharrastajien yhteinen jo kulttiasemaan noussut keskustelufoorumi. Jos lapsiperheissä verkostoidutaan ja kysytään neuvoja KaksPlus -keskustelupalstalla, niin siipiveikkoperheissä sama tapahtuu täällä. Lähes 2000 rekisteröityneen käyttäjän yhteisö on tehokas avun- ja vertaistuen antaja, jonka turvin moni aloittelee kanaharrastuksensa.

Näillä eväillä maatiaiskanojen kanssa pääsee jo pitkälle eikä tarvitse yksin kokeilla, miten omat siivet kantaa. Meitä on paljon, joten verkostoidu, keskustele ja ennen kaikkea säilytä maatiaiskana tulevillekin sukupolville.